K niin kuin Kotivaara

Syyskuun Avotakka -lehti antoi taas paljon uusia ideoita ja siinä inspiraation rytäkässä tulikin tehtyä pari hankintaa verkkokaupoista syyskotia piristämään. Valokirjaimia saa taas ainakin Kodin Ykkösestä ja sieltä tilasinkin K-kirjaimen. Mies vitsaili valaisimen nähtyään, että meinasit sitten K-kaupan perustaa, mutta en nyt sentään.

Samaisesta Avotakasta bongasin myös idean juuttimatosta ja pienen nettikierroksen jälkeen sellaisen tilasin Anttilasta. Matto pääsi olohuoneeseen, jonne se istuu mukavasti koivutapetin luonnonläheiseksi kaveriksi. 

 

Kukkapöytänä toimii vanha perunan säilytyslaatikko.

Syksy, mikä ihana tekosyy polttaa kynttilöitä, nauttia lämpöistä kaakaota, tehdä muutamia sisustushankintoja ja käpertyä villapeiton alle!

Vanha vaaka

Kannattaa näköjään välillä käydä miehenkin valtakunnassa, sillä sieltäkin voi tehdä löytöjä! Olenhan minäkin siellä hallilla monet kerrat pyörinyt, mutta vasta nyt silmiini osui vanha vaaka, joka oli ollut hallivaakana. Kiikutin sen oitis sisään ja puhdistin sen. Olin jo jonkin aikaa suunnitellut vanhan vaa`an hankkimista keittiön somisteeksi, mutta onneksi en löytänyt mieleistä, sillä juuri sopiva ja kaunis vanha valkoinen vaaka odotti noutajaansa konehallissa. Siinä on juuri sopivasti ajan patinaa.

Kesällä keräämäni kävyt odottavat uunin päällä isossa lasivadissa askartelijaansa. Muutama idea niille on jo olemassa, mutta toteutan ne tuonnempana. Ihan kaunis somiste ne ovat tuossa lasimaljassakin.

Ulos laitoin jo hieman syyskukkia, mutta lisää täytyy vielä hankkia, jahka ehtii.

Vanhassa rautapadassa sitruunasypressi, hopealanka ja calluna.

Pitsipeiton rokimpi elämä

Sain eilen toteutettua jotakin, mitä olin hautonut jo pitkään. Värjäsin puuvillaisen virkatun peiton tummanharmaaksi. Ostin peiton jo viime keväänä, koska ihastuin sen malliin. Peitto oli virkattu keltaisesta kalastajanlangasta ja keltaisena se ei oikein köytänyt paikkaansa kodissamme. Peitto oli jopa äitini hoivissa välillä, kunnes törmäsin eräässä lehdessä ideaan värjätä pitsipeitto pesukoneessa.

Tiesin lähes heti, että haluan peitosta tumman, mielellään harmaan, joten värin valinta ei ollut vaikea. Ostin Prismasta tarvittavan määrän Dylonin tesktiiliväriä sävynä antiikin harmaa. Pitsipeitto painaa reilut kaksi kiloa, joten yhteen peittoon käytin neljä väripakettia. En tiedä olisiko värjäys onnistunut myös esim. kolmella, jolloin väristä olisi saattanut tulla hieman vaaleampi. En kuitenkaan uskaltanut sen enempää lähteä tekemään kokeiluja näin kauniin peiton kohdalla.

Värjäystulos onnistui mielestäni oikein hyvin. Väristä tuli tasainen ja intensiivinen ja nyt se sopii kotiimme paremmin. Peiton alle voisi sopia esim. luonnonvalkoinen päiväpeitto, jolloin pitsipeitto pääsisi vielä paremmin oikeuksiinsa. Aloin jo miettiä, että mitä kaikkea muuta voisin värjätä tekstiiliväreillä. Kaapista saattaisi löytyä mm.  pari aluslakanaa, joita ei tule käytettyä niiden värin takia juuri koskaan.

Astetta rokimpi pitsipeitto.

Syksyn piristykseksi uudet koristetyynynpäälliset H&M Homesta.

Tonttu tuli taloon

Meille on muuttanut uusi asukas! Nimittäin kotitonttu. Syksyn hämärät ja viilenevät illat taisivat ajaa tontun sisätiloihin. Keittiöön oli ilmestynyt pieni ovi, jonka eteen oli jätetty kirje. Kirjeessään tonttu kertoi, että hän ei aio olla häiriöksi ja liikkuu useimmiten ilta- ja yöaikaan. Hän kertoi myös tykkäävänsä maidosta ja kekseistä sekä muista leivonnaisista. Täytynee muistaa myös tonttua ruokkia tästä lähtien. Tonttu kertoi myös, että hänellä on useita ystäviä, mm. hammaskeiju ja Nukkumatti, ja voisikin olla, että ovea käyttäisivät myös hänen ystävänsä. Hammaskeijua meillä ei kyllä odoteta vielä muutamaan vuoteen, mutta hän on tervetullut sitten aikanaan. Tonttu saa nyt rauhassa asettua taloksi ja lähempänä joulua jätämme hänelle varmasti itsekin kirjeen Korvatunturille vietäväksi.

Neiti oli kyllä niin hellyttävä näky maatessaan vatsallaan lattialla ja koputellessaan pieneen oveen. Kovasti hän tuntui epäilevän tontun olemassa oloa ja kun kysyin, että kukas siellä sitten asuu, niin luetteli hän ukit, mummit ja täditkin. Tämä tonttu-ovi toimii varmasti hyvin hieman vanhemman lapsen kanssa. Toivon, että en aiheuta hömpötyksilläni suuria traumoja tyttärellemme. Luulenpa, että lähempänä joulua alkavat tontutkin tuntua tutummilta jouluisten kirjojen ym. joulutouhujen myötä. Lue: jouluhöperö alkaa touhottaa ja syyskuussa! :)

Ovi ilmestyi pari päivää sitten ja taitaa meillä äiti uskoa enemmän kotitonttuun kuin itse lapsi. Kysyttäessä, että kukahan tuon oven takana asuu kommentoi neiti asiaan napakasti: " ei kukaan asu" :)