Liivimekko

Eilen illalla valmistui elämäni ensimmäinen vaatekappale ommellen. Tosin kyllähän sitä koulussa ommeltiin jotakin, mutta lähinnä muistan vain ahdistuneeni käsityön tunneista. Onneksi nyt on hieman toisin! Elokuun Suuri Käsityö -lehdessä oli esitelty Metsolan lastenmallistoa ja mukana olivat kaavat ja ohje tytön liivimekkoon, ja päätin kokeilla sen ompelemista. Olin halunnut ommella mekkoa jo ennenkin, mutta kaavojen puuttuessa en ryhtynyt mekkoa aikaisemmin tekemään.

Mekon teko oli melko simppeliä. Piirsin kaavat leivinpaperille ja leikkasin kankaat ja resorit. Minulla on käytössä siis pelkästään ompelukone, joten ihan niin viimeistelty mekosta ei tule, kuin jos sen tekisi saumurilla. Ompeleminen sujui hyvin ja mitään kovinkaan vaikeaa ei simppelin liivimekon tekemisessä tullut vastaan. Piikkinä lihassa tässä projektissa oli tosin kaksoisneulalla ompeleminen. En saanut sitä sujumaan sitten millään! Kokeilin eri langankireyksillä ja vaikka millä tempuilla ja etsin vinkkejä netistä ja kilautin kaverillekin, mutta ompeleesta ei tullut alkuunkaan siistiä. Päädyin siis ompelemaan resorit ja helman ihan tavallisesti. Sen verran myös oikaisin ohjetta, että en tehnyt niskaan halkiota ja painonappia, sillä pääntie on riittävän iso pään yli pujotettavaksi. Mekko on päältä ihan siisti, mutta ei kestä sisäistä lähitarkastelua ;) Tein mekon koossa 98/104 ja se on meidän tytölle vielä hieman iso, kasvun varaa ainakin on. 

Lehdessä oli kaavat myös  pitkähihaiseen paitaan, joten sitäkin täytyy kokeilla, kunhan löydän mieluista kangasta. Lehden mallit oli tehty Metsolan Pupu Tupuna ja Miina ja Manu -kankaista, mutta ne kankaat taisivat heidän verkkokaupastaan olla loppu. Päädyin siis taas ihaniin Taalainmaan heppoihin. Tarvikkeet tilasin ompelun ihanuus -verkkokaupasta.

Anti hamstraamista

Uusimmassa Meidän perhe -lehdessä oli juttu kolmesta erilaisesta perheestä ja heidän tavoistaan siivota. Meillä siivottiin lapsuudessa kerran viikossa vieden matot ulos sekä imuroiden ja luututen. Äitini on aina ollut (liiankin) tarkka siisteyden suhteen. Itse olen viime aikoina pohtinut tätä siivouskysymystä, sillä esteetikkona nautin, kun tasot ja lattiat ovat siistit ja tyhjillään, mutta käytännössä tällaista tilannetta harvoin meillä on...Pyrin itsekin tekemään viikkosiivouksen, mutta aina se jää jollain tavoin kesken, koska lapset vievät oman aikansa. Kahden pienen lapsen äitinä olen tyytyväinen jos jaksan illalla siistiä esim. keittiön tai viikata pyykkejä kaappiin. Isompi lapsi alkaa jo itse ymmärtää siivoamisen päälle, mutta tarvitsee vielä paljon kannustimia ja innostamista esim. lelujen raivaamisen suhteen. Usein illalla myös väsymys ehtii viedä voiton sekä äidistä että tyttärestä ja lelut jäävät niille sijoilleen. Emme ole saaneet lelujen siivoamisesta vielä sujuvaa rutiinia.

Lattioilla lojuvat lelut ja tavaranpaljous kirjaimellisesti ihmetyttää, mistä tätä tavaraa kertyykin näin paljon?? Palatakseni alussa mainitsemaani lehtijuttuun; lehdessä kerrottiin perheestä, joka oli aloittanut tavara päivässä pois -projektin. Siinä se! Meillekin sopiva tapa aloittaa ylimääräisistä tavaroista eroon pääseminen! Aloitimme siis meilläkin hyvin epävirallisen projektin, mutta tavoitteena on siis luopua yhdestä tavarasta päivittäin. Tyttömme oli myös heti jutussa mukana. Olen tässä muutamana aamuna kysynyt häneltä, että mikäs on tämän päivän pois lähtevä tavara, ja aina hän on jonkin tavaran ehdottanut. Eikä tarkoituksena siis ole luopua pelkästään lasten leluista ja esineistä. Omissakin kaapeissa ja laatikoissa lymyää paljon turhaa rojua, josta haluaisin päästä eroon.

Tällä projektilla tavaran paljouden ongelmaa ei siis ratkaista hetkessä, mutta minulle se sopii tällä hetkellä paremmin. En oikein tahdo muutoin löytää aikaa tai intoa selvitellä isoa tavara määrää kerralla, joten edes yksi tavara päivässä on suunta parempaan. Tavaroita ei myöskään ole tarkoitus heittää roskiin, vaan miettiä vaihtoehtoista hävittämistapaa, mutta mihinkään laatikoihinkaan en niitä ala enää säilömään. Pari tavaraa on lähtenyt esim. takaisin mummollaan, josta ne kantautuivat meille joskus lainaan. Tuleepahan nyt palautettua. Yksi tavara lähti kierrätykseen jne. Lehtijutun perheenisä tekee säntillistä excel-taulukkoa pois lähteneistä tavaroista. Helpottaisi tietenkin hahmottamaan lähteneiden tavaroiden määrää ja laatua, mutta en usko, että toimisi minun kohdallani. Tavoitteena on siis luopua yhdestä tavarasta päivittäin, katsotaan, kuinka kauan tätä intoa kestää tai ylipäätään muistanko asian päivittäin!

Tällaista pohdintaa täältä tavarapaljouden keskeltä :) Onko muilla ollut tavara-ahdistusta tai pähkäilyä siivous käytäntöjen suhteen?

Autoilua

Nyt meillä on automatto, josta omassa lapsuudessani jäin paitsi! Kolme tyttöä kun keskittyi enemmän leikkimään poneilla ja hevosilla, kuin pikkuautoilla. Katselin lastenhuoneeseen uutta mattoa ja mielessä oli nimenomaan automatto. En kuitenkaan halunnut sellaista perinteistä automattoa, koska ne ovat usein tummia, eivätkä väritykseltään ainakaan piristä pientä lastenhuonetta. Löysinkin erilaisen ja raikkaan liikennematon, mikä sopii hyvin myös tytön huoneeseen. Matto on laadukas ja paksu ja täynnä kivoja yksityiskohtia.

Tie vie legotalolle.

Matolla on huristeltu autoilla ja yhdistetty se kätevästi legoleikkeihin. Pikkuautoja meillä on tosin vasta muutamia, koska pienin autoilija laittaa vielä kaiken suuhunsa. Autojakin ehtinee meille kertyä lisää, kunhan poikakin vähän kasvaa.

Humppaa, pumppaa kuningasjumppaa!

 Saadakseni lisää jännitystä päiviini kahden pienen ja liikkuvaisen lapsen kanssa asensin olohuoneeseen voimistelurenkaat! Kop, kop, täytyy koputtaa puuta, että mitään suuria kolhuja ei vielä ole päässyt sattumaan. Tilasin puiset voimistelurankaat netistä ja niiden mukana tulivat myös mustat liinat ripustamista varten. Tilattavissa oli kahta eri kokoa ja tilasin lapsen käteen paremmin sopivan pienemmän koon. Kovassa käytössä renkaat ovatkin olleet. Luultavasti keskeinen ja otollinen sijainti keskellä olohuonetta edesauttaa asiaa. Eiväthän renkaat mikään paras sisustuselementti ole, mutta ne saa myös pikaisesti irti tarpeen vaatiessa.

Tarkoituksenani on ollut tehdä renkaiden alle pehmikepatja, mikä hoituisi kätevimmin esim. laittamalla vanhaan petauspatjaan jokin siistin värinen lakana, mutta en ole vielä ehtinyt lakanaa hankkia. Onneksi tyttökin on voimistellut maltillisesti, eikä vielä yritä tehdä mitään pää alaspäin -temppuja.