Meille on muuttanut uusi asukas! Nimittäin kotitonttu. Syksyn hämärät ja viilenevät illat taisivat ajaa tontun sisätiloihin. Keittiöön oli ilmestynyt pieni ovi, jonka eteen oli jätetty kirje. Kirjeessään tonttu kertoi, että hän ei aio olla häiriöksi ja liikkuu useimmiten ilta- ja yöaikaan. Hän kertoi myös tykkäävänsä maidosta ja kekseistä sekä muista leivonnaisista. Täytynee muistaa myös tonttua ruokkia tästä lähtien. Tonttu kertoi myös, että hänellä on useita ystäviä, mm. hammaskeiju ja Nukkumatti, ja voisikin olla, että ovea käyttäisivät myös hänen ystävänsä. Hammaskeijua meillä ei kyllä odoteta vielä muutamaan vuoteen, mutta hän on tervetullut sitten aikanaan. Tonttu saa nyt rauhassa asettua taloksi ja lähempänä joulua jätämme hänelle varmasti itsekin kirjeen Korvatunturille vietäväksi.
Neiti oli kyllä niin hellyttävä näky maatessaan vatsallaan lattialla ja koputellessaan pieneen oveen. Kovasti hän tuntui epäilevän tontun olemassa oloa ja kun kysyin, että kukas siellä sitten asuu, niin luetteli hän ukit, mummit ja täditkin. Tämä tonttu-ovi toimii varmasti hyvin hieman vanhemman lapsen kanssa. Toivon, että en aiheuta hömpötyksilläni suuria traumoja tyttärellemme. Luulenpa, että lähempänä joulua alkavat tontutkin tuntua tutummilta jouluisten kirjojen ym. joulutouhujen myötä. Lue: jouluhöperö alkaa touhottaa ja syyskuussa! :)
Ovi ilmestyi pari päivää sitten ja taitaa meillä äiti uskoa enemmän kotitonttuun kuin itse lapsi. Kysyttäessä, että kukahan tuon oven takana asuu kommentoi neiti asiaan napakasti: " ei kukaan asu" :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti