Kuka saa, kuka saa lorupussiin kurkistaa?

Tyttäremme tykkää kovasti katsella kirjoja ja kuuntelee mielellään, kun niitä hänelle luemme. Meillä on muutamia kivoja lorukirjoja, ja halusin koostaa niiden loruista lorupussin.

Alunperin ajattelin koristella lorukortit vanhoilla kiiltokuvilla, joita äitini on säilyttänyt. Silloin kun minä olin pieni, neuvolakäynnin yhteydessä sai aina kiiltokuvan. No niitä on nyt äitini varastoissa vinot pinot. Myös clipartin kokoelmissa olisi ollut ihan kivoja kuvia kortteihin, mutta meillä ei ole väritulostinta, joten mustavalkoisina ne olisivat olleet korteissa hieman ankeita. Yhtenä ideana pyörittelin myös, että olisin tehnyt lorukortit puhekuplan muotoisiksi, mutta pikku käsissä olisivat vain sakarat lennelleet :) Törmäsin kuitenkin Citymarketissa (tuo askartelijan mekka! ;)) ihaniin kohotarroihin ja lorukorttisuunnitelma loksahti sillä sekunnilla paikalleen. Tarrat ovat överisöpöjä ja tyttömäisiä, mutta sopivat mielestäni kortteihin. Ostin askarteluliikkeestä kartonkia korttien pohjiksi.

Kirjoittelin lorut koneelle ja tulostin paperille, ja leikkaa, liimaa, askartele meiningillä syntyi nopeasti valmiita lorukortteja. Kortit olisi tietenkin voinut päällystää esim. kontaktimuovilla, jolloin ne olisivat ehkä kestäneet paremmin mini-ihmisen rakastavaa käsittelyä, mutta saanpahan sitten askarrella uudelleen, kun vanhat kortit ovat työnsä tehneet. Myös erilaisilla kuvioleikkureilla olisi kortteihin saanut kivasti ilmettä, mutta en valitettavasti vielä omista sellaista. Täytyy varmaankin hankkia ja koristella kortit jälkeenpäin.

Lorut on kerätty kirjoista Satu Sopasen Leikkitunti, Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen runolelu, sekä kahdesta äitiyspakkauksen lorukirjasta.

Voisin kuvitella, että lorupussi toimii hyvin itku-potku-raivari hetkinä tai vaikka pottaharjoittelun apuna. Saa nähdä! :) Tällaisen lorupussin voisi myös askarrella vaikka kummilapselle syntymäpäivälahjaksi. Pitänee vielä keksiä jokin muu idea, johon voin hyödyntää vanhoja kiiltokuvia.

Minä ja ompelukone emme ole koskaan olleet mitään ylimpiä ystävyksiä. Käsitöiden numeroakin kohotin koulussa vain ja ainostaan teknisten käsitöiden ansiosta. Minulla olisi ollut varastossa yksi kangaspussi toimittamaan lorupussin virkaa. Nyt löysin kuitenkin niin ihanan kankaan Hanheli -verkkokaupasta (http://www.hanheli.fi/catalog/ ), että pussin tekoa oli pakko kokeilla ihan itse. Ei se niin vaikeaa voi olla! Eikä se onneksi ollutkaan. Suristelin pussin valmiiksi äidin ikivanhalla ompelukoneella.

Ihana kangas Hanhelista.

Valmis lorupussi.

Pöllöteema siis jatkuu lastenhuoneessa ja tästä kankaasta voisi vielä yrittää omella jotain muutakin, tai sitten teen vaikka pari pussukkaa lisää. Kangas saattaisi toimia myös verhoina tai tauluna, ainakin jos huoneessa ei ole jo valmiiksi kuviotapettia.

Onnistumisen iloa kaikkien viikkoon! :)